Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
Ravitsemushoito tapausselostuksen valossa
Jotta lukija saisi jo aluksi käsitystä ravitsemustukihoidon tehosta syövän hoidossa, seuraavassa luvussa on tapausselostuksena hoitoyhteenveto, jossa syöpäpotilaan mittava maksakasvain kutistui ja hävisi antioksidanttihoidon aikana. Kirjan loppupuolella olevat tapausselostukset kertovat samankaltaisista prosesseista: kun ravitsemushoito aloitetaan ja kun se on päässyt vaikuttamaan, paranemisprosessit käynnistyvät, ja sairaus saa uuden, potilaan kannalta paremman käänteen.
Massiivinen maksan syöpäkasvain katosi alle vuodessa
Lyhennetty sairauskertomus ajalta 2001−2007
Lue tästä OSA 1
Vastaanotolla helmikuussa 2002, runsas vuosi ensikäynnin jälkeen
Potilas tuli vastaanotolle hyväkuntoisen näköisenä. Hän kertoi, että paranemista oli tapahtunut edelleen. Säärihaava oli umpeutunut kokonaan edellisvuoden loka-marraskuussa.
Sormenpäiden kärkiosien kuolio ja tulehdukset olivat hävinneet, mutta kudoskatoa oli yhä jonkin verran sormenpäissä. Hiustenkasvu oli selvästi tehostunut ja hiusten laatu parantunut. Tyttären mielestä sairauden pahimmassa vaiheessa hiusten laatu oli ollut kovin huono, ja tällöin oli ollut laajoja hiuksettomia alueita.
Potilaan tukihoito oli jatkunut, ja sen aikana hänen painonsa oli alkanut nousta. Ennen antioksidanttihoidon alkua päästyään sairaalasta potilaan paino oli ollut noin 55 kiloa, nyt se oli noussut noin 64 kiloon.
Maksan CT-kuvauksessa (tietokonekerroskuvaus) oli kuukautta aiemmin todettu maksan oikeassa lohkossa reunoiltaan ja osin keskialueelta latautuva jäännöskasvain, jonka maksimiläpimitta oli vajaat kuusi senttimetriä. Kasvain oli huomattavasti vähäisempi kuin aiemmissa kuvissa, joissa koko oikea lohko oli ollut kasvaimen läpitunkema. Yhteenvetona runsaan vuoden hoitojaksosta saatettiin todeta, että potilas oli ollut huonossa kunnossa ja menehtymäisillään massiivisen syövän vuoksi. Nopea käänne taudinkulussa oli tullut jo ensimmäisinä tukihoitopäivinä, minkä jälkeen vointi oli alkanut tasaisesti parantua. Tavatessamme vastaanotolla potilas teki suorastaan terveen vaikutelman.
Vastaanotolla kesäkuussa 2003
Potilas kertoi, että ravitsemustukihoito oli jatkunut pääosin ohjelman mukaisesti. Hän oli ollut varsin hyvässä kunnossa.
Potilaalla oli mukanaan uusi ultraäänitutkimuslausunto. Sen mukaan kasvain oli edelleen pienentynyt, ja oli läpimitaltaan enää noin neljä senttimetriä. Lääkäri oli arvioinut, että kasvaimessa ei olisi enää syöpäsoluja, vaan kyseessä oli ison kasvainmassan jäänteiden muodostama tiivistymä.
Suosittelin tukihoidon jatkamista. Laadin keskustelun ja vastaanoton pohjalta melko laajan ohjelman, koska potilaalla oli myös muita sairauksia.
Vastaanotolla tammikuussa 2005, noin kahden vuoden kuluttua
Potilas kertoi käyttäneensä tukihoidon valmisteita edelleen mahdollisimman tarkasti. Suosittelin tukihoidon pitämistä entisellä tasolla. Potilas totesi tukihoidon ansiosta saaneensa elinaikaa neljä vuotta lisää. Hän oli motivoitunut jatkamaan tukihoitoa. Henkisesti hän oli pirteä ja älyllisesti terävä. Hän pystyi itse pitämään yllä suhteellisen monimutkaista tukihoitoa.
Johtopäätöksenä totesin, että tukihoidon aikana oli tapahtunut suuria muutoksia. Hän oli ollut erittäin huonokuntoinen hoitoon tullessaan. Tutkimukset olivat osoittaneet laajan maksasyövä, johon ei katsottu aiheelliseksi edes yrittää konservatiivisia syöpähoitoja.
Huonosta ennusteesta huolimatta potilas oli hakeutunut antioksidanttihoitoon, joten olin määrännyt hänelle laaja-alaisen farmakologisen tukihoidon. Sen vaikutukset alkoivat tulla varsin nopeasti esille. Hänellä oli ollut vaikeita verenkiertohäiriöitä siten, että useiden sormien kärkiin oli kehittynyt kuolioita. Hänellä oli myös säärihaava. Melko nopeasti tukihoidon alettua verenkierto oli alkanut parantua, samoin kuolioalueet ja säärihaava.
Potilas oli kuitenkin edelleen tehokkaan yksilöllisen tukihoidon tarpeessa. Tukihoito mitä ilmeisimmin helpotti hoito-ongelmia ja vähensi selvästi yhteiskunnan kuluja, koska potilas oli jo neljä vuotta pystynyt olemaan melko omatoiminen ilman laitoshoitoa.
Vastaanotolla vuonna 2007
Vastaanotolla ilmeni, että potilaalle oli edellisen käynnin jälkeen tehty suuri jalkojen verisuonten leikkaus ahtautumien vuoksi. Leikkaus oli selkeästi vähentänyt kiputilaa vasemmasta jalasta. Ennen leikkausta oli oltu lähellä amputaatiorajaa. Leikkauksen avulla vasen jalka pelastui ja mahdollisti potilaan liikkumisen.
Potilas kertoi, että hänellä oli ”hirvittävän kova elämänhalu”. Hänellä oli myös keuhkojen ahtaumatauti, jonka hän tiedosti johtuvan tupakoinnista. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen keuhkojen ahtauma oli ollut hieman vähenemään päin. Tässäkin asiassa tukihoito oli avainasemassa.* Potilas oli käyttänyt tukihoidon valmisteita lähes koko viimeisen kuuden vuoden ajan, vaikkakin muutamia valmisteita oli jäänyt pois. Tarkistin koko ravitsemustukihoidon uudelleen.
Maksasyövästä ei ollut ilmennyt ongelmia enää pitkään aikaan. Ultraäänikuvissa kolme vuotta aiemmin oli näkynyt vain pieni kudostiivistymä. Suosittelin uutta maksan ultraäänikuvausta, jota potilas oli pyytänyt hoitavalta lääkäriltään, muttei ollut saanut.
*luku Keuhkoahtaumataudista Kaarlo Jaakkolan kirjassa Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla (Mividata 2016).