Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Vatsa kuntoon kirjasta.
Yksilöiden nauttiman ruoan koostumus vaihtelee laidasta toiseen, samoin vaihtelee ravintolisien käyttö riippuen itselääkinnästä sekä koulutetun tai maallikkoterapeutin tai lääkärien antamasta ohjauksesta.
Yksilölliset ravintolisät ovat tarpeellisia niille ihmisille, joilla työteho ja toimintakyky ovat alkaneet heikentyä tai joilla ilmenee selviä sairauden oireita. Kun on kyse ravitsemushoidosta tai antioksidanttihoidosta, jokainen ravintolisiä kohtuullisen ajan käyttävä potilas todennäköisesti hyötyy niistä. Jos kyseessä on ns. saattohoitopotilas, hyöty hoitopanoksesta saattaa jäädä vähäiseksi.
Koska mikroravinteita kuten vitamiineja ja hivenaineita, aminohappoja ja rasvahappoja ja rohtoja ei saada mistään ruuasta tehokkaita lääkkeellisiä annoksia, on käytettävä ravintolisiä eri muodoissaan, kuten jo 150 vanha käytäntö kalanmaksaöljyn käytöstä osoittaa. Vitaminoitujen elintarvikkeiden suureen hyötyyn sen sijaan on vaikea uskoa, vaikka ne toki ovatkin lisänä ”rikka rokassa”. Toisaalta niiden kautta ei kuitenkaan saavuteta oleellista ”ravintolisätankkausta”.
On kysytty myös onko elintarvikkeella ns. valelääke eli lume- / plasebo-vaikutus.
Elintarvikkeita ei tarvitse arvioida kaksoissokkomenetelmällä. Se ei ole edes mahdollista, koska vaikuttavia aineita on yleensä kymmeniä, satoja jopa tuhansia riippuen elintarvikkeesta. Kaksoissokkokoe on kuitenkin tarpeellinen kemiallisten lääkkeiden sivuvaikutusten ja hoidollisen tehon selvittämisessä. Ravitsemushoidossa ei ole tarpeen lääkärin tai kenen muunkaan yrittää selvittää onko potilaan kokema hyöty lumevaikutusta vai ravintolisävaikutusta. Kaikissa hoidoissa lume vaikuttaa usein positiivisesti jonkin aikaa. Sen sijaan lumevaikutus vähenee, kun aikaa kuluu muutama viikko tai kuukausi.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Vatsa kuntoon -pokkari tästä!
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola