Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
Mitä on kliininen ravitsemushoito?
Tämä kirja avaa toivoakseni tulevaisuuden syöpäsairauksien uuden hoitopolun biologisten hoitomenetelmien avulla. Lääkeannostasoinen hoito pienoisravintotekijöillä on välttämätön osa tulevaisuuden terveydenhoitoa, jotta tavoitetaan syövän synnyn syitä − käypä hoito -suositusten mukaisten hoitojen tueksi.
Ravitsemushoito on osa potilaan hoitoa.
Hyvä ravitsemus edistää terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua. Se ehkäisee sairauksia, edistää toipumista sekä vähentää lisäsairauksien vaaraa. Ravitsemushoidolla tarkoitetaan sekä terveyttä edistävää ravitsemusta että sairaiden ravitsemushoitoa. Ravitsemushoitoon kuuluvat ravitsemustilan ja ravinnon tarpeen arviointi: ravintoanamneesi, ravintoaineiden laboratoriomittaukset, tavoitteiden asettaminen mahdollisuuksien mukaan potilaan kanssa, ravitsemushoidon toteutus, ravitsemusohjaus ja seuranta sekä vaikuttavuuden arviointi yhdessä potilaan kanssa.
Hyvä ravitsemustila on terveyden ja hyvinvoinnin edellytys. Ravitsemushoidon tavoitteena on, että potilas saa energiaa ja ravintoaineita tarvettaan vastaavasti.
Yksilöllinen ja oikea-aikainen ravitsemushoito kohentaa tai ylläpitää potilaan ravitsemustilaa ja elämänlaatua sekä nopeuttaa toipumista. Ravitsemushoitoa voidaan tehdä yhdistelmähoitona muiden erikoislääkehoitojen kanssa. Esimerkiksi normaalien syöpähoitojen lisäksi tulisi potilaita hoitaa ravitsemushoidolla.
* ”Ravintoanamneesissa selvitetään ateriarytmi sekä ruokien ja juomien määrä ja laatu. Lisäksi arvioidaan syömiseen liittyvät ongelmat. Ravitsemushoidon suunnittelua varten kysytään myös sopimattomat ruoat ja toiveruoat ja -välipalat.
-Ravintoanamneesi voidaan tehdä sekä haastattelemalla että ruokapäiväkirjan tai ruoan käyttöön liittyvän kyselyn avulla.” https://www.kaypahoito.fi/nix02036 (24.3.2020)
* Valtion ravitsemusneuvottelukunnan 2010 Ravitsemushoito suositus sairaaloille, terveyskeskuksiin, palveluja hoitokoteihin sekä kuntokeskuksiin.
Suurella osalla syöpäpotilaista on vajaaravitsemusta. Krooninen matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio on useimmiten sivuoire. Tämän seurauksena potilaan paino usein laskee, hänelle tulee poikkeava uupumus (fatiikki) ja laihuushäiriö (anoreksia nervosa) sekä vaikeasta sairaudesta tai ravinnon puutteesta aiheutuvaa kuihtumista, väsymistä, lihaskudoskatoa, vaikeaa aliravitsemusta ja laihtumista (kakeksia). Niiden vuoksi suositellaan ravitsemushoitoa.
“Kuntiin tarvittaisiin ravitsemuksen asiantuntijoita, sanoo Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen toiminnanjohtaja Leena Reckhardt. − −
Täydennysravintovalmisteita tuottava teollisuus on las- kenut, että vajaaravitsemuksesta koituvat sosiaali- ja tervey- denhuoltoon miljardien eurojen ylimääräiset kustannukset.
Sen hoito tuottaisi säästöä ja parantaisi ihmisten elä- mänlaatua ja toimintakykyä.”
(Helsingin Sanomat 30.1.2013: Päivi Repo: Hyvä ravitsemus piristää muistisairaita.)
Hoito aloitetaan ravitsemuskartoituksella, joka sisältää muun muassa nykyisen painon ja pituuden mittaamisen (BMI), viimeisen puolen vuoden painonkehityksen kirjaamisen, Inbodyeli kehon koostumuksen mittaukset (lihas- ja rasvamassa, lihastasapaino, puolierot ja sisäelinrasvan määrä), liikunnan kartoituksen sekä mikroravinteiden mittaukset.
Painon seuraaminen on tärkeää koko potilaan hoitoajan. Makroravinteet (kasvien suhteellisen suurina määrinä tarvitsemat ravinteet, hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat sekä esimerkiksi typpi, fosfori, rikki ja kalium) ja ruoka ovat ensisijaisen tärkeitä potilaan lääketieteellisessä hoidossa sekä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Ravitsemusterapeutit ja valveutuneet hoitajat ovat hyviä kannustamaan ja ohjaamaan potilaita oikean ravinnon ja ravintomäärän saamiseksi. Olen itse jakanut potilaille oman makroravinteiden ruokaohjeistoni ja ohjannut potilaan sairaanhoitajan ja tarvittaessa ravitsemusterapeutin vastaanotolle.
*Espen guidelines on nutrition in cancer patients: Jann Arends & co 28.7.2016. Introduction part to the Espen guidelines on enteral nutrition: Terminolgy,
definitions and general topics. H Lochsa & co.
Huom! Noudata pakkauksen enimmäismääriä
Pienoisravintotekijöitä käyttävien potilaiden ja tavallisten kuluttajien on tärkeä muistaa noudattaa tuotteiden ohjeissa olevia enimmäismääriä. Vain terveydenhoidon ammattihen- kilön, mieluiten lääkärin ohjauksessa ja valvonnassa määriä on mahdollista turvallisesti ylittää. Yksittäisten ravintoainei- den ohjeita suurempia määriä voidaan käyttää esimerkiksi sairaaloissa myös suonensisäisesti.
Potilaillani on ollut mahdollisuus saada laadukkaita makroravinteita ja erilaisia rasvoja (kasvis, eläin ja kalarasvoja) myös ravintolisinä, kuten kalamaksaöljy, pellavasiementuotteista saatavat öljyt sekä neurolipidit (eläinlesitiiniuute, joka sisältää fosfolipidejä luonnollisessa muodossa). Lisäksi potilas voi käyttää erilaisia vihermehuja, kuten esimerkiksi vehnänorasmehua ja muita sokerittomia tai vähäsokerisia itse tehtyjä marjajuomia ja pirtelöjä7. Mikroravinteiden tarpeen ja käytön osalta tilanne on erilainen. Kerron mikro- eli pienoisravintotekijöistä luvussa Biokemia lääketieteen perustaksi.
Tässä kirjassani keskityn syöpään, matala-asteiseen tulehdukseen ja hapetusstressiin sekä hoitoihin mikroravinteilla eli pienoisravintotekijöillä. Jos potilaalla on puutetta makroravinteista, hänellä on puute myös mikroravinteista. Myös matala-asteinen tulehdus, inflammaatio, aiheuttaa mikroravinteiden merkittäviä puutoksia.
*Lisää tietoja ravitsemushoidoista ja hyvästä ravinnosta aiemmissa kirjoissani: Ruoansulatus kuntoon ravitsemushoidolla. (Mividata Oy 2009). Vatsa kuntoon.
(Mividata Oy 2011). Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla. (Mividata Oy 2016).
*Katso seuraavat tutkimukset:
The association between high sensitivity C-reactive protein and micronutrient levels: A cross-sectional analysis based on a laboratory database. Tuuminen T1, Sorsa M2, Tornudd M3, Poussa T4, Antila E3, Jaakkola K3.