MITKÄ RAVINTOLISÄT AVUKSI MAHASUOLIKANAVAN HOIDOSSA?

Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Vatsa kuntoon kirjasta.

FOSFOLIPIDIT KORJAAVAT VAURIOITA

Kreikankielinen kananmunan keltuaista tarkoittava sana lekithos on antanut nimensä kokonaiselle tärkeälle rasvayhdisteiden eli lipidimolekyylien ryhmälle, lesitiinille. Kananmuna sisältää paljon fosforia, ja myöhemmin lesitiininimitystä onkin alettu käyttää ainoastaan yhdestä runsaasti fosforia sisältävästä lipidimolekyyliryhmästä, joita kutsutaan fosfolipideiksi.

Lesitiinin fosfolipidit ovat ns. rakennelipidejä eli niistä rakentuvat kaikki solukalvot sekä ihmisillä, eläimillä että kasveilla. Lesitiiniä voidaan näin ollen eristää kasveista ja eläimistä, kananmunien keltuaisesta tai eläinten aivoista ja selkäytimestä. Maailmanlaajuisesti soijakasvia on käytetty lesitiinin raaka-aineena. Fosfolipidikoostumus vaihtelee suuresti riippuen siitä, mistä fosfolipidit on eristetty. Kasveista eristetyt fosfolipidirakenteet eivät ole ihanteellista rakennusmateriaalia ihmislääkinnässä.

Teuraseläinten aivokudoksesta ja selkäytimestä valmistettua eläinlesitiinivalmistetta (lecithinum ex animali) on jo vuodesta 1972 alkaen Suomessa käytetty ravintolisänä. Sian aivokudoksesta ja selkäytimestä eristetään tarkasti uuttamalla vain fosfolipidikomponentit. Lopputuote ei sisällä eläinproteiinia, vaan ainoastaan solulle tärkeitä fosfolipidiyhdisteitä. Fosfolipidiuute on siis puhdas rasvauute, joka sisältää imettäväisten hermostoon kuuluvia tuhansia toiminnallisia rasvayhdisteitä. Aivojen kiinteistä aineista noin kolmasosa muodostuu omega-3-sarjan rasvahapoista, varsinkin DHEA:sta. Niissä on runsaasti kaksoissidoksia, jotka ovat herkkiä hapettumaan. Aivojen rasvahapoista suurin osa on DHEA:ta (dokosaheksaiinihappoa). Sen rakenteessa on peräti 6 kaksoissidosta. Hermoärsykkeet kulkevat tätä rasvahappomolekyyliä pitkin. Voidaan sanoa, että eläinkunnan lesitiinit ovat parhaita lesitiinilähteitä nisäkkäille. Vastaavasti kasvit tarvitsevat lesitiinejä, jotka vastaavat kasvikunnassa esiintyvää lesitiiniprofiilia.

Eläinlesitiinit ovat aivojen ja hermoston ravintoa. Eläinlesitiinin komponentit ovat luonnollista rakennusmateriaalia kaikkien solujen kalvoille. Potilaat, joilla on määrittelemättömiä hermoston ja psyyken oireita (tarkemmin määrittämätön orgaaninen aivo-oireyhtymä) ovat hyötyneet merkittävästi eläinlesitiinivalmisteiden käytöstä.

Viime vuosina useissa länsimaissa on lesitiinien päivittäissaanti pudonnut kolmesta grammasta 0,7–0,8 grammaan, mikä ilmeisesti on liian vähän. Länsimaisen ruokavalion tiedetään sisältävän aivan liian vähän omega-3-sarjan rasvahappoja, mistä seuraa useita vakavia puutossairauksia. Lisäksi tiedetään, että ihmiseen kohdistuva hapetusstressi on lisääntynyt viime vuosikymmeninä.

Rappeutumissairauksien esiintyvyys on länsimaissa pääsääntöisesti noussut.

Eläinlesitiini sisältää kattavan yhdistelmän eläinkunnan lesitiinejä. Seoksen sisältämä fosfokoliini on eräs solujen keskeisimmistä rasvarakenteista. Se on välttämätön aine mm. maksan hyvälle toiminnalle, sillä sen on todettu suojaavan maksaa. Fosfoseriinin tehtävä solukalvoilla on erityisen tärkeä. Fosfolipidit ovat tärkeitä solujen rakenneosia ja edistävät solujen viestijärjestelmää. Fosfoseriini, fosfokoliini ja alkoksiglyseridit vaikuttavat antioksidatiivisesti eli puhdistavat elimistöä myrkyistä.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Vatsa kuntoon -pokkari tästä!

Tilaa tästä!

Terveyssivut

Kaarlo Jaakkola

Post Detail