Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.
Moni on kiinnostunut pakurin tarjoamista mahdollisuuksista myös elinkeinona tai lisätuloja tuovana keruuharrastuksena. Foodwest Oy:n vuonna 2010 tekemän, pakurikääpää käsitelleen esiselvityshankkeen mukaan suomalaisesta, kokonaisesta pakurista maksetaan kerääjille 22–24 €/kg. Hankkeen arvion mukaan hyvin kuivatun pakurin kilohinta kerääjille on todennäköisesti noin 50 euron tienoilla. Lisääntyneen kysynnän ja innokkaiden kerääjien määrän kasvun johdosta kilohinta pyörii tällä hetkellä 30–40 €/kg välillä.
Venäjällä pakuria on viimeisten vuosikymmenten ajan kerätty runsaasti etenkin junaratojen ja metsäautoteiden varsilta. Venäjällä haasteena on kuitenkin huomattavan heikko metsäautotieverkosto verrattuna Suomeen. Uskonkin, että etenkin fiksua ja järjestelmällisempää keräystoimintaa olisi mahdollista harjoittaa Suomessa kestävästi, jos aiheeseen luotaisiin kokonaisuutta vaaliva sapluuna ja toimintamalli.
Lisäksi Pohjois-Suomen käppyräkoivujen infektointi ja pakurikää- vän puoliviljely luovat mielenkiintoisia mahdollisuuksia aiheen tiimoilla tulevaisuudessa. MTT aloitti keväällä 2013 Pohjois-Suomen koivujen infektoimisen eri pakurikäävän tartuttamismenetelmiä käyttäen. Tulevina vuosina pakurin viljelymahdollisuuksista, kemiallisista ominaisuuksista ja kasvunopeudesta tiedetäänkin varmasti kotimaisten tutkimusten valossa jälleen hieman enemmän.
Henri Vanhasen työryhmä on toistaiseksi tutkinut kotimaisia pakurikantoja laboratorio-olosuhteiss. Pakurikäävästä on valmistettu puhdasviljelmiä ja viljelyyn käytettävää ymppäysmenetelmää on kehitetty aktiivisesti.
Syksyllä 2013 viljelyprojektin tiimoilta perustettiin ensimmäiset viljelmät koetiloille. Testiin tarvittiin parikymmentä tilaa, mutta halukkaita ilmoittautui 130, joista valittiin 30. Kasvatuskierroksia on tehty jo useampi ja aiemmin infektoiduissa koivuissa on havaittavissa olevaa kasvustoa. Sato on kuitenkin todennäköisesti valmista vasta 5–10 vuoden kuluttua.
Samaan projektiin liittyen MTT:n Jokioisten toimipisteessä tutkitaan pakurin sisältämiä ainesosia ja kuinka ne reagoivat keskenään. Vanhempi tutkija Juha-Matti Pihlava ja tutkija Jarkko Helström pyrkivät myös vertailemaan, kuinka eri puolilla Suomea kasvavat pakurit eroavat toisistaan. Tutkimus on vielä kesken. Samaan aikaan Jokioisilla tehdään immunologista tutkimusta. Toistaiseksi immunologi Pertti Marnila on mm. havainnut koeputkitutkimuksissa, että pakuri nostaa valkosolujen aktiivisuutta.
Henkilökohtaisesti näen suomalaisella pakurilla ja siitä jatkojalostetuilla uutteilla runsaasti mahdollisuuksia kotimaan markkinoiden lisäksi myös vientituotteena. Etenkin Japanin, Korean ja Kiinan markkinoiden lisäksi pakurin kysyntä on lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Pakuri on helppo havaita varsinkin lehtensä tiputtaneiden puiden rungoilta. Pakureita esiintyy suhteellisen runsaasti taajamaalueilla, varsinkin koivujen katkenneiden tai katkottujen alaoksien arpeumissa. Sienet tiivistävät itseensä kuitenkin runsaasti monia ympäristön saasteita, eikä niitäkannata kerätä kaupunkialueilta.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan täysin ilman postikuluja tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin postikulut poistuvat
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja