Muut lääkinnälliset sienet – Lakkakääpä (Ganoderma lucidum)

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.

Lakkakääpä (reishi, ling zhi) on todennäköisesti maailman tunnetuin ja eniten käytetty lääkinnällinen sieni (yhdessä siitakesienten kanssa). Lakkakääpää on myös tutkittu tieteellisesti huomattavan laajasti. Vuosituhansien historia nostaa tämän vahvasti henkisyyteen, unimaailman tasapainottumiseen, ahdistuksen lievittämiseen ja mielen kirkkauteen linkittyvän käävän koko perinteisen kiinalaisen lääketieteen arvostetuimpien yrttien kärkeen. Lakkakääpä mainitaan jo Kiinan ensimmäisessä lääkintäoppaassa, yli 2000 vuotta sitten kirjoitetussa Shen Nong Ben Cao Jing -teoksessa ylivoimaisena yleislääkkeenä ja parannuskeinona.

Legendan mukaan Kiinan ensimmäinen keisari lähetti tutkimusmatkailijoita etsimään elämän eliksiiriä, jonka oli sanottu tulevan itäisiltä saarilt (nykyisen Japanin alue). Kun tutkimusmatkailijat palasivat vuosia myöhemmin, toivat he mukanaan reishiä.

Ulkonäöltään äärimmäisen kaunis reishi on villinä luonnossa suhteellisen harvinainen ilmestys. Tämän vuoksi lakkakääpää on viljelty pitkään pääasiassa luomulaatuista tummaa riisiä tai puupölkkyjä kasvualustana hyödyntäen. Suomessa lakkakääpiä kasvaa rehevissä rantalehdoissa ja tervaleppäkorvissa. Isäntäpuina toimivat tervaleppien lahokannot tai maatuvat rungot, välillä lahot koivut tai kuuset. Maailman mittakaavassa lakkakääpää esiintyy aina Aasiasta, Yhdysvaltojen ja tropiikkin kautta Keski-Eurooppaan. Pohjoisin yksittäinen löytö on tehty Suomessa Peräpohjanmaan Pellosta.

Valtakunnallisella tasolla elinvoimaiseksi luokiteltu lakkakääpä on alueellisesti uhanalainen Pohjanmaan keskiboreaalisella vyöhykkeellä, johon luoteisin osa Keski-Suomea kuuluu. Kirkkaan oranssinpunainen väri, kiiltävä kuori, ruskea itiöpöly ja sylinterimäinen, usein lakin reunaan kiinnittyvä jalka tekevät lakkakäävästä poikkeuksellisen helposti tunnistettavan kääpälajikkeen.

Reishinn vaikuttavina ainesosina tunnetaan ainakin sterolit (ergosteroli, kumariini, mannitoli), polysakkaridit (ganoderanit B ja C, beeta 1,3-D-glukopyraanit, beetaglukaanit), 119 triterpenoidia (ganodermahapot), germanium sekä useita vitamiineja ja aminohappoja.

Erilaisia lakkakäävästä valmistettuja uutteita ja uutejauheita alkaa olla mukavasti saatavilla suoraan kotimaistista luontaistuote- ja ekokaupoista. Vältä kuitenkin heikkolaatuisia, usein verkostomarkkinointifirmojen myymiä kahvinkorvikkeita, joissa on naurettavan pieni pitoisuus itse lakkakääpää, eikä uuttomenetelmistä tai standardoitujen yhdisteiden pitoisuuksista mainita yleensä tarkemmin mitään. Lisäksi nämä valmisteet sisältävät tyypillisesti runsaasti tarpeettomia lisä- ja täyteaineita, mikä tekee tuotteista hinta-laatusuhteeltaan erittäin huonoja valintoja.

Pakuri ja lakkakääpä soveltuvat erittäin hyvin yhteiskäyttöön ja reishiä voi käyttää pakurin tapaan sekä keittämiseen (dekoktat) että alkoholiuutteiden valmistamiseen. Siitakesienten sanotaan voimistavan lakkakäävän vaikutusta ja hyödynnän itse usein lakkakääpäteetä juureksia, vihanneksiä ja siitekesieniä sisältävän keiton pohjanesteenä. Lakkakääpää ei suositella käytettäväksi samaan aikaan veren hyytymistä estävien lääkkeiden kanssa. Harvinaisina sivuvaikutuksina tunnetaan huimaus, suun ja kurkun kuivaus sekä nenäverenvuoto ja vatsavaivat.

Yllä on kuva itse viljelemästäni lakkakäävästä. Kyseinen ulkotiloissa kasvanut viljelmä on tuotettu riisiä ja sahanpurua kasvualustana käyttäen. Uskon vahvasti, että useiden eri lääkinnällisten sienten viljelymahdollisuudet tulevat herättämään laajemmin kiinnostusta tulevaisuudessa – niiden helpon ja käytännöllisen luonteen vuoksi.

Vain harvat käävät ovat jalallisia – ruokasienenä tunnettu lampaankääpä on niistä tutuin. Lakkakääpä ei kasva luonnossa maassa, vaan lehtipuiden kannoissa ja kuolleiden puiden tyvessä. Useimmiten isäntäpuu on laho, paksu tervaleppä.

Olen vuosien varrella saanut kohtuuttoman paljon kuvalla varustettuja ”onko tämä lakkakääpä?” -kysymyksiä sähköpostiini ja ihastelen ihmisten toiveikkuutta sienimetsällä. Suomen luonnossa on kuitenkin useita äkkiseltään lakkakääpää muistuttavia kääpälajikkeita, tyypillisimpänä esimerkkinä metsissämme hyvin yleinen kantokääpä (Fomitopsis pinicola). Ennen turhaa innostumista kannattaa reishin jalallisuus pitää mielessä yksittäisenä tuntomerkkinä.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -22% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

Terveyssivut

Jaakko Halmetoja

Post Detail