Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
(Tämä osa kirjasta on lainaus Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta luvusta Syöpäsairaudet, kirjasta Terveen elämän salaisuudet osa 4 (WSOY 1989).)
Muuttunut ympäristö aiheuttaa syöpää
Teollistuneessa maailmassa kemiallinen altistus lisääntyy jatkuvasti. Maailmassa tuotetaan yhä enemmän yhä useammanlaisia kemikaaleja. Uusien kemiallisten yhdisteiden tuotanto on nopeaa, mutta niiden terveysriskien selvitys on hidasta.
Ympäristömyrkyistä DDT:n tai PCB-aineiden kaltaiset yhdisteet ovat levittäytyneet yli maapallon. Tuhoeläinten torjuntaan käytetyt torjunta-aineet eli pestisidit ovat osoittautuneet haitallisiksi ympäristömyrkyiksi. Sellaiseksi on luettava myös ydinkokeiden aiheuttama radioaktiivinen laskeuma, joka on levinnyt ylempien ilmakerrosten kautta yli maapallon.
Kemiallinen altistus on ilmeinen syöpäriski. Nykyään on esitetty arvioita, että 80−90 % syöpätapauksista aiheutuu ulkoisista tekijöistä eli ruoasta ja ympäristötekijöistä. Koska kemiallisten yhdisteiden määrä on kasvanut, myös näiden aineiden yhteisvaikutusten mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Tunnetuin esimerkki tästä on asbestin ja tupakan yhteisvaikutus syöpäriskiin. Jos asbestin kanssa päivittäin työskentelevä henkilö lisäksi tupakoi, hänellä on laskettu olevan satakertainen riski sairastua keuhkosyöpään.
Monet ihmiset ovat nykyään entistä tietoisempia elinympäristön ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamista terveysvaaroista. Riskin arviointi on vaikeaa. Henkilökohtaisesti on vaikea vähentää elinympäristön terveysvaaroja. Niinpä entistä tärkeämpää on huolehtia elimistömme suojausjärjestelmästä ja vastustuskyvystä. Monia myrkyllisiä syöpää aiheuttavia tekijöitä emme voi välttää, mutta voimme suojata itseämme huolehtimalla siitä, että soluja ja kudoksiamme hapettavilta ja myrkyllisiltä tekijöiltä suojaava järjestelmä, antioksidanttijärjestelmä, on mahdollisimman toimintakelpoinen. Elimistömme puolustautuu monimutkaisen tehokkaan immuunijärjestelmän avulla. Myös sen toimivuuteen voimme itse vaikuttaa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana näistä asioista on hyvin nopeasti kertynyt merkittävää uutta tietoa. Tämä tieto on keskeisen tärkeää paitsi lääketieteen ja muun tutkimuksen painopistealueena myös jokaiselle yksilölle. Meidän on hyvä tuntea elimistömme kaksi erittäin tehokasta suojausjärjestelmää, ja tietää miten ne toimivat, mitkä ovat niiden toimintaedellytykset ja millä keinoilla me itse voimme vaikuttaa siihen, että elimistömme suojamekanismit toimisivat mahdollisimman hyvin.