Oma metodini pakuriuutosten valmistamiseen

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.

Valmistan henkilökohtaisesti pakurista vesiuutteita pääasiassa jauheesta tai rouheesta, niiden suuren pinta-alan vuoksi. Tyypillisesti aloitan uutoksen valmistamisen lisäämällä suureen kattilaan noin 5 litraa vettä ja yhden desilitran jauhettua tai rouhittua pakuria. Tässä vaiheessa lisään joukkoon myös usein muita rohdoskasveja kuten lakkakäävän tai inkiväärin palasia. Tämän jälkeen kiehautan nesteen ja jatkan hauduttamista 80–100 asteessa, yleensä 20–60 minuutin ajan. Lisään haihtuneen nesteen tilalle lähdevettä, kunnes uutoksen viskositeetti alkaa selkeästi kasvaa. Lopullinen uutos on väriltään hyvin tumma ja koostumukseltaan alkutilannetta öljyisempi.

Yleensä nautin päivän mittaan jokusen kupillisen teetä suoraan kattilasta – nopean lämmityksen päätteeksi. Tämän jälkeen teekattila seisoo huoneenlämmössä yön yli. Yleensä nostan kattilan päälle kannen ja satunnaisesti saatan kesäisin nostaan koko kattilan jääkaappiin, jos haluan aloittaa seuraavan päivän oikein kylmällä jääteellä. Seuraavana aamuna hyödynnän lähes aina nestettä päivän ensimmäisen eliksiirini pohjana kaatamalla tyypillisesti noin litran teetä tehosekoittimeen. Vaihdossa kaadan litran lähdevettä keittokattilaan ja hauduttelen teetä hellalla jälleen varttitunnista useisiin tunteihin, kunnes uutoksen väri on taas sopiva. Tämän jälkeen sama kierros toistuu päivästä toiseen, kunnes uuttaminen ei enää liuota väriä veteen ja kaadan kattilaan yksinkertaisesti lisää pakuria (ja muita rohdoskasveja).

Useiden päivien tai viikkojen teen keittelyn jälkeen huomaan, että keittokattilan pohjalla on useita desilitroja yrttien palasia ja sakkaa, joista ei enää liukene veteen väriä tai aktiivisia ainesosia. Tässä vaiheessa siivilöin massan metallisiivilän läpi ja tiputan märät rohdokset ison lasipurkin pohjalle. Tämän jälkeen peitän rohdokset kaatamalla alkoholia niiden päälle. Samalla merkitsen tussilla purkin kylkeen uutoksen aloituksen päivämäärän, valmistukseen käytetyn suhteen (rohdoskasvit : alkoholi) ja käytettyjen rohdosten nimet. Valmistan henkilökohtaisesti yleensä nämä uutteet suhteella 1:1 tai 1:2, koska purkkiin kaadetut yrtit ovat kauttaaltaan märkiä ja sisältävät painoonsa nähden huomattavan paljon vettä. Lopullinen uutos on siis huomattavasti kuivista yrteistä valmistettua laimeampi, mikä on hyvä huomioida tässä vaiheessa. Hyödynnän valmistamiseen pääasiassa laadukasta vodkaa (40–60 %), joka on säilötty lasipulloon.

Suosittelen välttämään muovipulloon pakattuja viinoja, koska alkoholi toimii voimakkaana liuottimena monille muovin pehmentämiseen käytetyille juoksutteille (mm. ftalaatit, bisfenoli A jne.), jotka toimivat kehossamme hormonitoimintaa häiritsevinä ksenoestrogeeneina.

Säilön tinktuuran valolta suojaan ja asetan sen paikalle, jossa minun on helppo ravistella purkkia päivittäin tulevien viikkojen aikana. Valmistaessani alkoholiuutteita poikkeuksellisen uniikeista kasveista tai lääkinnällistä sienistä (erityisiltä paikoilta löytyneet tai itse viljelemäni kasvit jne.) aloitan valmistuksen perinteiseen tapaan juuri ennen uuden kuun alkua.

Muutaman viikon ajan ravistelen purkkia kerran tai kahdesti päivässä. Riippuen uutoksen tarkoituksesta, ”kerään sadon” 2 viikon tai kahden vuoden uuttumisen jälkeen. Tyypillisesti siivilöin alkoholiuutteesta rohdoskasvit pois nailonista harsokangasta käyttäen muutaman kuukauden uuttamisen jälkeen. Jäljelle jäävä sakka toimii tässä vaiheessa enää kompostimateriaalina, koska siitä on jo uutettu kaikki arvokkaat ainesosat pois.

Tämän jälkeen kaadan usemman desilitran (lopullisen alkoholiuutteen määrästä riippuen) valmista tinktuuraa uuden lasipurkin pohjalle. Toimenpiteen jälkeen laimennan uutosta yksinkertaisesti lisäämällä joukkoon vahvaa, pikimustaa pakuriteetä 1:1 tinktuuran määrään nähden. Viimeiseksi ravistelen uutokset sekaisin ja jätän purkin yleensä uuttumaan vielä muutamaksi viikoksi, välillä ravistellen. Lopputuloksena on noin 25% alkoholia sisältävä liuos, joka säilyy vuosia ja sisältää sekä pakurin vesiliukoiset että rasvaliukoiset ainesosat.

Kun haluan hyödyntää uutosta, pullotan liuoksen yleensä 50–100 ml kokoisiin tummiin pipettipulloihin, joita on kätevä kuljettaa mukana. Käytännössä kuvaamallani tavalla valmistuu usein yhdellä kertaa tehokasta kaksoisuutosta sekä henkilökohtaisiin että lähipiirin tarpeisiin koko seuraavaksi vuodeksi.

Reppuni sivutaskussa kulkee käytännössä koko ajan mukana pakurista (ja muista rohdoskasveista) valmistettu kaksoisuutos, jota naukkailen päivän mittaan – aina muistaessani, 2–4 pipetillistä suoraan kielen alle.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

Terveyssivut

Jaakko Halmetoja

Post Detail