Pakuri ja hapatteet, osa 2/2

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.

Hapatetut juomat kuten vesi- ja maitokefiirit, kombucha, jun, probiooteilla terästetyt siemenmaidot ja kymmenet erilaiset maitohappokäymisellä valmistetut vihannesten kombinaatiot ovat immuniteettiamme ajatellen täydellistä ruokaa. Harva suomalainen kuitenkaan nauttii näitä herkkuja edes satunnaisesti. On tärkeää ymmärtää, että kehomme sisältää yli 10 kertaa enemmän bakteereja kuin ihmissoluja ja juuri bakteerit ovat organismeja, joilta voimme oppia äärimmäisen paljon älykkäästä vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa. Suolistoflooramme ja ihomme bakteerikantojen kunto vastaakin ensisijaisesti immuunijärjestelmämme kyvystä sopeutua haastaviin ympäristöihin ja pitää epäsuotuisat tunkeutujat poissa kehostamme. Moni kuitenkin tuhoaa suoliston hyviä bakteerikantoja heikkolaatuisella ravinnolla ja toisaalta huuhtoo iholtaan arvokkaat bakteerit pois vahvasti emäksisillä kemikaaleilla useita kertoja päivässä.

Yllätyn jatkuvasti siitä, kuinka vähän palstatilaa ravitsemuskeskusteluissa bakteereiden ja sienten syöminen saa verrattuna kasvi- ja eläinkunnan hyödyntämiseen ravintona. Keskustelupalstoilla jaksetaan vääntää kättä eläinrasvan optimaalisesta määrästä ja viljojen haitallisista vaikutuksista, vaikka samaan aikaan kaksi valtavan isoa ja keskeistä kokonaisuutta jää yleensä täysin pimentoon. Kehomme on kuitenkin käytännössä iso läjä bakteereita ja jaamme huomattavasti enemmän samoja geenejä sienten kuin kasvien kanssa. Kasvit ja eläimet ovat sopeutumiskyvyltään pelkkiä keltanokkia verrattuna bakteereihin tai sieniin, ja on mielestäni erittäin perusteltua lisätä näiden eliöiden roolia päivittäisessä ruokavaliossamme, jos haluamme opettaa elimistömme sopeutumaan ympäristön stressaaviin tekijöihin.

Helpoiten hyvien maitohappobakteereiden ja hyödyllisten synbioottien (probiootit + prebiootit) käyttäminen tapahtuu lähes ilmaisia villivihanneksia, kaaleja, sipuleita ja juureksia hyödyntämällä. Vihanneshapatteiden valmistamiseen voi mainiosti hyödyntää emäksistä pakuriteetä, joka tukee usein hapatusprosessia vahvasti alkaalisen luonteensa kautta.

Hapatteet tarjoavat äärimmäisen laajan skaalan terveysominaisuuksia mm. hapatuksessa syntyvien B-vitamiinien, entsyymien ja antioksidanttien lisäksi tasapainottamalla vatsan suolahappotuotantoa. Maitohappokäyminen parantaa lukuisten ruokien imeytyvyyttä ja fermentointia on käytetty vuosituhansia muuten käyttökelvottomien kasvien muuttamiseksi syömäkelpoiseksi.

Valkokaalia hapatettaessa muodostuva koliini laskee verenpainetta ja tasoittaa ravintoaineiden siirtymistä vereen. Hapankaalin sisältämä asetyylikoliini panee liikkeelle suolen verenkierron ja lisää suolen liikkuvuutta, eli estää ummetusta ja puhdistaa kuitupitoisuutensa vuoksi suolenseinämiä kuona-aineista.

Tykkään dysbioosin hoitoon erikoistuneen ravitsemusasiantuntija Donna Gatesin vuosikymmenien tutkimustyön ytimekkäästä tiivistyksestä: Pidä huoli, että ruokavaliossasi on vähintään 2 rkl ”eläviä hapatteita” joka päivä.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -22% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

Terveyssivut

Jaakko Halmetoja

Post Detail