Kirjailija Robin Marles mainitsee Kanadan preeriaprovinssi Saskatchewanin alueella eläneen Dene-heimon käyttäneen hienoksi jauhettua pakuria ennustusrituaaleissaan. Kaksi korkeaa pakuriläjää kasattiin kuvaamaan toisiinsa liittyviä tapahtumia. Tämän jälkeen kasat sytytettiin eri puolilta palamaan ja se kasa, joka paloi ensin loppuun, näytti toimintamallin, joka toteutettiin ennen toista vaihtoehtoa. Rituaali tunnetaan nimellä etsen dek’ eli ”se tuoksuu palaessaan”.
Kanadan pohjoisosien gitxsan-heimojen tiedetään käyttäneen pakuria laajasti reumaattisen kivun lievittämiseen. Gitxsan- heimon tiedetään myös käyttäneen palavaa pakuria leikeissä, joissa lapset testasivat rohkeuttaan. Albertan Yliopiston entinen antropologi Leslie Johnson-Gottesfield haastatteli vuonna 1992 gitxsan- vanhuksia pakurin käytöstä. Vanhukset kertoivat, että pakurin keltaisesta sisäosasta on perinteisesti leikattu neulamaisia tikkuja, joita on käytetty moksibustioon, etenkin nivelkipuen ja reuman hoitoon. Moksibustiolla tarkoitetaan akupunktiopisteiden lämmittämistä kuivatetuista yrteistä valmistetulla moksalla. Gitxsan- heimon lisäksi Cree-heimon ja muiden intiaanikansojen tiedetään käyttäneen samaa hoitomenetelmää. Vastaavia terapiamuotoja on käytetty etenkin perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, jossa moksibuutiolla on erittäin pitkät perinteet. Myös Pohjois-Suomen saamelaisten keskuudessa kytevän taulakäävän tuhkalla poltettiin kehon eri pisteitä samaan tapaan juuri kiputilojen lievittämiseksi.
Pohjois-Amerikan Cree-intiaanien tiedetään käyttäneen pakuria makeantuoksuisena suitsukkeena ja sytykkeenä. Pakuria käytettiin myös piippukulhoissa pidentämässä tupakan palamisaikaa. Nykyisin Cree-heimon yrttilääkinnästä vastaavat shamaanit käyttävät pakuria keittämällä siitä vahvaa teetä antiviraalisiin tarkoituksiin. Cree-parantajan, Sherri Andersonin resepti pakuriteen valmistamiseen on seuraava: Rapsuttele pakurin pinnalta musta kuoriosa pois ja keitä 1 ruokalusikallista hienoksi jauhettua pakurin ruskeaa sisäosaa kolmessa litrassa vettä. Anna hautua neljän tunnin ajan ja siivilöi valmis tee erilliseen astiaan. Säästä vetinen sakka. Kaada vielä kiehautettua ja 50 asteiseksi jäähdytettyä vettä pakurisakan päälle ja annan uuttua huoneenlämmössä kaksi päivää. Juo kolme kupillista päivässä, puoli tuntia ennen jokaista ateriaa.
Tenaina-heimon jäsenet ovat käyttäneet Alaskassa pakuria aiemmin kuvattujen tapojen lisäksi hammassärkyihin. Ojibwa-heimon tiedetään myös käyttäneen pakuria lääkkeenä useiden eri syöpäkasvaintyyppien hoitoon.
Cherokee-heimon huhutaan käyttäneen pakuria lääkkeellisesti, mutta aiheesta ei löydy tarkempaa tietoa yhdestäkään kirjallisesta julkaisusta, jonka olen saanut käsiini. Varmaa on, että monet Appalakkien alueella eläneet intiaanit ja esimerkiksi Algonquin-heimon jäsenet ovat käyttäneet koivun tuohta lääkkeellisesti tuhansia vuosia. Pakurin käytöstä ei kuitenkaan löydy lääkekasvien historiaa käsittelevästä kirjallisuudesta mitään mainintaa.
Eri intiaaniheimot ovat käyttäneet pakuria etenkin moksibustioon, jossa pakurista vuoltuja tikkuja on poltettu eri akupunktiopisteiden päällä. Samaa menetelmää on käytetty ympäri maailmaa lukuisissa eri kansanlääkintäjärjestelmissä.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja