Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.
Pakurikäävän mielenkiintoiset ominaisuudet eivät rajoitu sen sisältämiin bioaktiivisiin yhdisteisiin, ravinteellisiin mahdollisuuksiin tai sienen vahvaan rooliin eri kulttuureiden historiassa. Pakurikääpä on poikkeuksellisen uniikki tapaus myös lisääntymisbiologiansa puolesta.
Vaikka pakurikäävän tuottamien pakureiden ravinteellisista ja lääkinnällisistä ominaisuuksista on julkaistu läjäpäin tutkimuksia etenkin 2000-luvulla, on sienen ja isäntäpuun välistä vuorovaikutusta tutkittu vain vähän. Koivun sisällä lymyilevän pakurikäävän itiöemän ja tämän sienen aiheuttamien mustien kasvannaisten ero ymmärrettiin vasta hieman yli 70 vuotta sitten.
On tärkeää ymmärtää, että mustien pakurikasvannaisten pinnalla syntyy ainoastaan suvuttomia kuromaitiöitä, eikä sieni kykene lisääntymään muiden kääpien tapaan näiden puun ulkopuolella näkyvien rakenteiden avulla. Puiden rungoilla esiintyvät steriilit pakurimöhkyrät eivät siis sisällä lainkaan itiöitä. Nämä hiilenmustat pahkurat ovat varsinaisen pakurikääpäsienen aiheuttamia kasvannaisia, jotka tarjoavat kuitenkin tässä kirjassa laajalti esiteltyjä ominaisuuksia ja käyttötapoja.
Pakurikäävän itiöemän ja pakurikasvannaisen ero
Itiöemällä tarkoitetaan yleensä sienen maanpäällistä osaa. Esimerkiksi kantarellin, herkkutatin tai suppilovahveron osa, jota hyödynnämme ruoaksi, on sienen itiöemä. Tämän rakenteen avulla sieni kehittää ja levittää itiönsä.
Käävät jaetaan yksi- ja monivuotisiin niiden itiöemän iän perusteella. Yksivuotiset lajit muodostavat uuden itiöemän joka vuosi, kun monivuotisten lajien sama itiöemä kasvaa muutaman vuoden tai jopa kymmeniä vuosia. Yksivuotiset lajit ovat rakenteeltaan pehmeitä tai sitkeitä, monivuotiset usein puumaisen kovia.
Pakurikääpä on hämäävä nimi kuvaamaan kyseisen sienen itiöemää, koska kääpä luo sanana vahvan assosiaation puun kyljellä näkyvästä möhkäreestä. Tässä tapauksessa puun pinnalla näkyvä musta möhkyrä ei kuitenkaan ole varsinainen pakurikääpä, vaan pakurikääpäsienen aiheuttama kasvannainen eli pakuri.
Itse sienen itiöemä sijaitsee isäntäpuun kuoren alla. Tämä osa on varsinainen pakurikääpä. Pakurikäävän itiöemä kehittyy vain kerran kuhunkin isäntäpuuhun. Hiilenmustat pakurikasvannaiset taas ovat monivuotisia ja niitä voi tunnistaa ympäri vuoden – jopa kymmenien vuosien ajan samasta puusta.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan täysin ilman postikuluja tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin postikulut poistuvat
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja