Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.
Tunnistaminen
Puunmyötäisen pakurikasvannaisen pinta on mureneva ja väriltään pikimusta. Pakurin sisäpinta on väriltään kahvinruskea, oranssin – vivahteinen ja koostumukseltaan korkkimainen. Talvella jäätyneen pakurin irroittaminen saattaa vaatia enemmän töitä, mutta yleensä kasvannainen irtoaa puusta suhteellisen kevyesti napauttamalla.
Pakuri on helppo tunnistaa ja lajikkeesta on käytännössä mahdoton erehtyä. Välillä pahkat (epämuodostumat puiden rungoilla) näyttävät kaukaa pakureilta, mutta lähempää tarkasteltuna eron huomaa aina selkeästi. Moni ehtii kuitenkin innostua turhaan kookkaista pahkoista luullessaan näitä puun kasvuhäiriöitä pakureiksi. Keskeisenä erona pakurin ja pahkan välillä on pakurikasvannaisen pikimusta, poltetun hiilen värinen ulkokuori ja selkeästi pahkaa pehmeämpi koostumus. Pahka on puun oma kasvuhäiriö ja muodostuu puusolukosta.
Ainut pakurikasvannaista etäisesti muistuttava möhkyrä on koivujen kyljillä esiintyvä pahka. Oikealla näkyvässä kuvassa vasemmalla hiilenmustalla ulkokuorella varustettu pakuri ja oikealla kookas pahka.
Useilla käävillä on musta ulkopinta, mutta esimerkiksi vasemmalla olevan kuvan kantokääpää (Fomitopsis pinicola) ei voi sekoittaa pakuriin sen selkeän vaalean pillistön ja lippamaisen rakenteen vuoksi.
Mustapintaiset koivunkäävät kuten kantokääpä (Fomitopsis pinicola) tai arinakääpä (Phellinus igniarius) saattavat aluksi hämätä kokematonta pakurinmetsästäjää. Näiden kääpien rakenne on kuitenkin pileaattinen eli sienten lakillinen itiöemä on ylä- ja alapinnaltaan erilainen ja ulkonee alustastaaan kaviomaisesti, lippamaisesti, kynsimäisesti, jalallisena tai jalattomasti. Harvinaisempina pakuria etäisesti muistuttavina metsän ilmestyksinä mainittakoon pikipallosieni (Daldinia concentrica), karstasyylä (Kretzschmaria deusta) ja ainoastaa Pohjois-Amerikassa esiintyvä ”black knot” (Dibotryon morbosum).
Kolme yksinkertaista nyrkkisääntöä pakurin tunnistamiseen:
- Tunnista isäntäpuu. Pakurikasvannaiset kasvavat pääasiassa koivujen kyljillä. Esiintymät muilla lehtipuilla ovat harvinaisia.
- Varmistu muodosta. Pakurikasvannainen on muodoltaan puunmyötäinen ja epäsymmetrinen, eikä sillä ole yleisille koivulla eläville kääville tyypillistä ”lippaa” tai ulkoisesti näkyvää pillistöä.
- Varmistu materiaalista. Pakuri irtoaa puusta suhteellisen helposti, eikä se ole läheskään yhtä kovaa materiaalia kuin puuaineksesta koostuva pahka.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan täysin ilman postikuluja tänään koodilla “pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin postikulut poistuvat
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja