Aktiivisesti vaikuttavat aineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: niihin, jotka vaikuttavat tarkalleen määrätyllä tavalla ihmis- tai eläinelimistössä, ja niihin, joiden vaikutus elimistöön on epämääräisempi, mutta kaikesta huolimatta hyödyllinen. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat synteettiset lääkkeet ja esim. myrkyllisiä aineita sisältävät kasvit ja toiseen vaarattomat kasvirohdot. Monet myrkyttöminä pidetyt yrtit voivat vaikuttaa myrkyllisesti, jos niitä käytetään asiantuntemattomasti. Siksi lääkeyrttejä tai niitä sisältäviä luontaistuotteita ei pidä käyttää ilman riittävää asiantuntemusta.
Kansanlääkinnässä käytetään yrtti joko kokonaan tai osittain, riippuen siitä, missä vaikuttavat aineet sijaitsevat.
Kasvirohdosten latinankieliset nimet (joita käytetään mm. lääkeluettelossa ja myyntipäällysmerkinnöissä) viittaavat siihen kasvin osaan, mikä on kyseessä:
herba = verso
bulbus = sipuli
cortex = kuori
flos = kukka
folium = lehti
radix = juuri
rhizoma juurakko
semen = siemen
lignum = varsi
tuber = mukula
fructus = hedelmä
Yrttien ja rohtojen vaikuttavat aineet puolestaan ovat joko toivottavia tai haitallisia. Luontaislääkkeen vaikutus perustuu näihin aktiivisiin vaikuttaviin aineisiin. Niitä ovat esim.
1. Alkaloidit
2. Glykosidit
3. Saponiinit
4. Eteeriset öljyt
5. Karvasaineet
6. Parkkiaineet / katekiiniparkkiaineet
7. Lima-aineet ja hartsit
8. Muut rohdosten vaikuttavat aineet.
Fysiologisesti vaikuttavia aineita on monissa eri luontaistuotteissa. Tavallisimmin niitä esiintyy yrttiteissä ja erilaisissa yrttien alkoholiuutoksissa, -uutteissa ja tipoissa sekä puristeissa. Useimmat fytoterapeuttiset valmisteet on valmistettu monista eri raaka-aineista, joissa kaikissa saattaa esiintyä vaikuttavia aineita.
Karvasaineet
Raate
Monet kasvit maistuvat lukuisten karvasaineiden vuoksi karvaille. Karvasaineet ovat typettömiä, kemialliselta koostumukseltaan vaihtelevia, myrkyttömiä ja pahanmakuisia aineita. Niitä esiintyy pääasiassa katkerokasveissa (Gentianaceae), mykerökukkaisissa (Compositae) ja huulikukkaisissa (Lamiaceae). Lääkkeiksi karvasaineita käytetään tavallisimmin uutteina (tinktuuroina ja lääkeviineinä). Ne vaikuttavat epäsuorasti vahvistavasti, sillä ne kiihottavat ruokahalua ja parantavat ruoan sulamista. Sopivana annoksena ennen ateriaa nautittuina ne lisäävät syljen erittymistä sekä sapen ja mahanesteiden erittymistä. Parhaan vaikutuksen aikaansaamiseksi ne on nautittava noin puoli tuntia ennen ruokailua. Eräät karvasaineet kiihottavat punaisten verisolujen muodostumista. Ne voivat vaikuttaa myös rauhoittavasti ja piristävästi.
Parhaiten tunnettuja karvasainepitoisia kasveja ovat raatteenlehti (Menyanthes trifoliata), koiruoho (Artemisia absinthium), katkeronjuuri (Gentiana lutea) ja karbenedikti (Cnicus benedictus), kalmojuuri (Acorus calamus).
Koska karvasaineet kiihottavat maksan ja suolen toimintaa, niiden käytön on oltava kohtuullista.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).