Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Vatsa kuntoon kirjasta.
Viisissäkymmenissä oleva potilas sairastui jo 1980-luvun lopulla ärtyvän suolen oireyhtymään. Vaikein oire oli ollut voimakas poltto suussa, joka alkoi vuosi ennen hoitoon tuloa. Hän oli menettänyt hampaansa vähitellen. Tavallinen, muoviakryylistä valmistettu irtoproteesi oli alkanut käydä sopimattomaksi. Mitä kauemmin hammasproteesi oli suussa, sitä enemmän se poltti. Leukoja särki, leuat naksuivat ja niksuivat. Elämä oli hänen omien sanojensa mukaan ”varsin hirveää”. Allergiasairaalan tutkimuksissa ongelmat eivät selvinneet.
Refluksitaudin oireisiin auttoivat hetkellisesti happosalpaajat. Myös piihappovalmisteesta oli ollut hetkellistä apua. Taustalla oli ilmeisesti amalgaamiperäisille metalleille herkistymistä sekä hampaiden kiinnityskudosten tulehduksia ja kroonisia juuritulehduksia.
Valitsin muutamia tukihoitolääkkeitä, joista on yleensä ollut apua limakalvo-ongelmissa ja allergioissa. Jos joku valmiste ei sopisi, se olisi toistaiseksi hylättävä ja siirryttävä käyttämään seuraavaa. Tämä lääkekokeilujakso kesti 3–6 viikkoa.
Seuraavalla vastaanotolla potilas kertoi aloittaneensa laatimani perusantioksidanttilääkityksen.
Kolmen viikon kuluttua hän huomasi pystyvänsä pitämään muoviakryyliproteesia suussa kolme tuntia ilman reaktioita. Siitä lähtien elämä oli ollut paljon siedettävämpää. Potilas totesi, että tukilääkityksen aikana kova poltto suussa pysyi poissa tai oli huomattavasti lievempi, eikä vatsa ollut enää lainkaan niin sekaisin kuin aikaisemmin. Kuukausien mittaan potilas oli alkanut huomata, että tukilääkityksen teho oli jossakin määrin vähentymässä. Edelleenkin hän voi pitää proteesia suussa lyhyitä aikajaksoja, arviolta noin 3–4 tuntia vuorokaudessa. Potilas kertoi käyttäneensä kaikkia muita tukilääkevalmisteita paitsi eläinlesitiiniä säännöllisesti. Hän oli huomannut, että lyhytkin katko tukilääkityksessä saattoi aiheuttaa rajun polton suussa. Potilas sanoi olevansa kiitollinen siitä, että vihdoinkin oli löytynyt merkittävää apua hänen vaikeaan ongelmaansa.
Seuraavalla vastaanotolla 5 kuukauden kuluttua potilas kertoi olleensa hyväkuntoinen ja eläneensä lähinnä normaalia elämää. Tukilääkitykset olivat vähentäneet tehokkaasti hammasproteesien aiheuttamaa voimakasta poltetta, joka tuntui suun, kielen, ruokatorven ja mahalaukun alueella.
Muutos tuli viikko ennen seuraavaa vastaanottoa. Siitä lähtien oli taas ollut poltetta niin, että potilas ei voinut pitää proteesia. Kun polte alkoi, se saattoi kestää monta päivää, jopa viikon ajan proteesin pidon lopettamisen jälkeen. Potilaan kokemus oli myös, että piihappogeelivalmisteen laadulla oli vaikutusta valmisteen tehoon. Paras vaikutus oli valmisteella, jossa oli yhdistetty piihappo ja selluloosageeli. Hän oli pyrkinyt ottamaan tukilääkityksen täsmällisesti reseptien mukaisesti kellon tarkkuudella.
Tein lääkitysohjelman kuudeksi kuukaudeksi. Lisäsin piigeelin käyttökertoja jopa neljään kertaan päivässä, pienempi määrä kerralla, teelusikallinen tai kaksi on usein riittävä annos. Suuta pitää kurlata 2–5 minuuttia piihapposelluloosageelillä. Lisäksi kirjoitin seleeni-kromi-vanadiinihivenainetabletin kokeeksi. Potilas oli testannut A-vitamiinin merkitystä jättämällä 25 000 KY:öä sisältävän tabletin ottamatta viikoksi. Lääkityskatko aiheutti entisenlaisen ”kauhean kivun”, joten viikon kuluttua hän aloitti uudelleen lääkityksen A-vitamiinilla. Nostin A-vitamiiniannoksen 2 tablettiin/päivä, koska näin lyhyt katko oli aiheuttanut kivun uusiutumisen.
Vastaanotolla kaksi vuotta myöhemmin selvisi, että potilaan terveysongelmat olivat olleet hallinnassa 17 kuukauden ajan.
Potilas on kertonut paranemisestaan hammasteknikolle ja hammaslääkärille, mutta he väittivät, ettei ole mahdollista parantua allergiasta vitamiineilla.
Palleatyräoireet ja ylävatsapoltto paranivat noin 3 viikkoa tukilääkityksen alusta. Sen jälkeen ei ole tuntunut palleatyrävaivaa eikä ylävatsapolttoa. Potilaan mielestä kyseessä olikin sama yliherkkyyttä aiheuttava tulehdus.
Seuraavalla vastaanotolla parin vuoden kuluttua potilas kertoi pärjänneensä hyvin. Ravitsemushoito oli jatkunut samana. Hän totesi, että antioksidantit sopivat hänelle ja ylläpitävät terveyttä. Aikaisempia ongelmia ei enää ollut. Yleiskunto on ollut erinomainen.
Vastaanotolla 2,5 vuoden kuluttua potilas kertoi voineensa ”hirveän hyvin”. Vatsakin oli pysynyt kunnossa vuosia. Hän on pystynyt käyttämään hammasproteeseja säännöllisesti, eikä ärsytysoiretta ollut tullut.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa nyt Kaarlo Jaakkolan kirjapaketti nyt kaikkien aikojen PARHAALLA -35% ALENNUKSELLA!
Käyttämällä koodia “kaarlo” saat tarjouksen käyttöösi.
Nopea ohje tarjouksen käyttöön ostoskorissa:
Lisää teksti kaarlo, kohtaan ”Kupongin koodi”.
Paina ”Käytä kuponki” -nappia ja tarjous näkyy ostoskorissa.
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola