Tasemittausten merkitys

Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Vatsa kuntoon kirjasta.

Koko maailman mittakaavassa pienoisravintotekijöiden laboratoriomittaukset olisivat hyvin tärkeitä, mutta lääkärit määräävät niitä valitettavan vähän. Vain puolessa prosentissa lääkäreiden tilaamista mittauksista analysoidaan pienoisravintotekijöitä.

Antioksidanttina vaikuttavien pienoisravintotekijöiden, kuten vitamiinien, hivenaineiden ja rasvahappojen tasemittaukset ovat ainoa tapa paljastaa, kuinka yleisiä elimistölle välttämättömien pienoisravintotekijöiden puutostilat ovat ja kuinka merkittävä vaje on kyseessä. Suojalääkityksen käytön perustan luovat pienoisravintotekijöiden tasemittaukset. Ilman mittauksia yksilöllisen hoidon määrääminen olisi pitkälti arvauksen varassa ja hoitotulokset jäisivät vaillinaisiksi. Tämä ravitsemushoidon annosvaste on hyvin yksilöllinen. Mittausten noustessa tavoitetasolle lääkäri voi turvallisin mielin alentaa annoksia tai lopettaa hoidon. Pienoisravintotekijöiden taseet pysyvät suurin piirtein samalla tasolla vuosienkin ajan, ellei jokin raju elämäntapamuutos tai tauti muuta sitä. Monilla potilailla ravitsemushoidon keskeytys johtaa uudelleen saman pienoisravintotekijän tasojen heikentymiseen ja puutostilaan tyypillisine oireineen.

Pienoisravintotekijöiden lääkeannokset ovat hyvin yksilöllisiä, sillä annos voi vaihdella jopa 10-kertaisesti ihmisestä toiseen. Mittauksilla saadaan helposti parannettua lääkärin mahdollisuutta valita potilaalle juuri oikea annos.

Mittauksia ja niiden analysointia voitaisiin verrata autoilijan tapaan tarkistaa autonsa öljytilannetta eli onko öljyn pinta mittatikun ala- tai ylärajalla vai keskellä. Samaan tapaan alan lääkärit arvioivat kunkin pienoisravintotekijän mittaustulosta. On tärkeää selvittää, onko jostain ravintotekijästä puutetta vai onko tilanne hyvä.

Kun arvot alkavat lähestyä alarajaa, kyseessä on ns. osittainen eli marginaalinen puutostila, joka aiheutuu heikentyneestä pienoisravintotekijän saannista ja sen vaikutuksista mm. eri entsyymitoimintoihin. Oireena saattaa olla lieviä yleisoireita, unettomuutta, väsymystä, ärtyvyyttä, ruokahaluttomuutta, muuttuneita aineenvaihduntavasteita ja heikentynyt vastustuskyky.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Vatsa kuntoon -pokkari tästä!

Tilaa tästä!

Terveyssivut

Kaarlo Jaakkola

Post Detail