Vaihdevuodet – käsitteitä

Vaihdevuosien aikana munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta sammuu. Oireet, kuten hikoilu, kuumat aallot, unihäiriöt, mielialan vaihtelut, väsymys, seksuaalinen haluttomuus, emättimen limakalvon oheneminen, ja niiden kesto ovat hyvinkin yksilöllisiä. Monet naiset selviävät vaihdevuosista ilman lääkkeitä lievin oirein tai oireita ei tule lainkaan. Varsinkin ruumiillista työtä tekevät naiset, jotka liikkuvat paljon saattavat selvitä vaihdevuosista ilman ongelmia. Jos naissukuhormonien tuotanto loppuu yhtäkkiä (esim. munasarjojen poiston yhteydessä) oireet voivat olla hyvinkin voimakkaita.

Vaihdevuosivaivoista on nykyaikana tullut sairaus, jonka ajatellaan vääjäämättä uhkaavan jokaista naista ja joka mieluummin täytyy ehkäistä lääkkeillä jo ennen alkamistaan ja lääkitä elämän loppuun asti. Kulttuurimme ihannoi nuoruutta ja työ vaatii viisikymppiseltä samaa kestävyyttä kuin nuoremmalta. Alkukantaisissa kulttuureissa työtaakkaa vähennetään iän myötä ja ihmistä aletaan arvostaa kokeneena neuvonantajana ja opastajana.

Vaihdevuodet ovat naisen elämänkaareen luonnostaan kuuluva vaihe, jonka aikana tapahtuvat muutokset lopettavat naisen elämässä yhden vaiheen ja valmistavat uuteen. Ovatko vaihdevuodet vaiva vai vapautuminen, riippuu paljolti elämäntavoista ja suhtautumistavasta.

Kaikki hikoilu ei kuitenkaan johdu vaihdevuosista eikä kaikki ärtyminen liity sukupuolihormonien toimintaan. Hikoilun takana voi olla aineenvaihdunnallinen häiriö, kuten esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta. Hikoilu voi johtua myös pitkäaikaisesta ylirasituksesta ja levon puutteesta.

Kiinalaisen lääketieteen mukaan vaihdevuosioireet ovat sisäelinten, erityisesti Maksan ja Munuaisten toiminnan, epätasapainoa.

Käsitteitä

  • Premenopaussi = vaihdevuosia edeltävät vuodet eli ns. esivaihdevuodet, n. 5-10 vuotta ennen menopaussia, kuukautiskierto muuttuu usein epäsäännölliseksi.
  • Perimenopaussi = noin kaksi vuotta ennen ja kaksi-neljä vuotta kuukautisten loppumisen jälkeen
  • Menopaussia edeltävä aika ja sen jälkeinen vuosi.
  • Postmenopaussi = alkaa noin vuoden kuluttua viimeisistä kuukautisista, ”jälkivaihdevuodet”.
  • Menopaussi = viimeiset oman hormonitoiminnan aiheuttamat kuukautiset. Kattaa perimenopaussin ja postmenopaussin.

Elimistön luonnollisia estrogeeneja ovat

  • estradioli, joka on vaikutuksiltaan voimakkain. Tämä estrogeeni on vallitsevana muotona ennen menopaussia
  • estroni on vallitseva estrogeenin muoto menopaussin jälkeen
  • estrioli, estrogeeniaineenvaihdunnan lopputuote, heikoin estrogeenivaikutus.

”Estrogeenidominanssi”

Premonopaussin ja perimenopaussin aikana esiintyvien oireiden taustalla saattaakin olla estrogeenin vähäisen määrän sijaan sen liian suuri määrä suhteessa keltarauhashormoniin eli progesteroniin. Tällöin voi esiintyä esimerkiksi unettomuutta, kuukautiskierto lyhenee, migreeni voi pahentua, mieliala vaihtelee, esiintyy pms-oireiden kaltaisia oireita, paino nousee.

Tilanteen taustalla voi olla erilaisia tekijöitä, kuten esimerkiksi

  • elimistö tuottaa estrogeenia normaalisti, mutta keltarauhashormonin tuotanto on vähentynyt. Toisaalta estrogeenin määrä voi olla alentunut, mutta keltarauhashormonin määrä on alentunut suhteessa vielä enemmän
  • elimistön rasvakudoksen määrä on suuri, jolloin estrogeenia tuotetaankin suhteessa runsaammin kuin keltarauhashormonia. *)

Muita mahdollisia syitä estrogeenin ylimäärälle suhteessa progesteroniin voivat olla esimerkiksi

  • estrogeenilääkitys
  • krooninen stressi alentaa progesteronitasoja
  • estrogeenin huono poistuminen elimistöstä (mm. maksan ja suoliston hyvinvoinnin merkitys)
  • ksenoestrogeenit eli ympäristöestrogeenit (mm. kosmetiikan kemikaaleista, muoveista, ympäristömyrkyistä). Ympäristöestrogeeneilla on elimistössä estrogeenin kaltainen vaikutus.

*) Elimistöön kertynyt rasva ei siis ole passiivista kudosta, vaan se on erittäin aktiivinen ”elin”, joka tuottaa mm. hormoneja. Ihminen voi ulospäin näyttää hyvinkin hoikalta, mutta hänellä voikin olla liian vähän lihaskudosta suhteessa rasvakudoksen määrään. Puhutaan ”laihoista lihavista”. Eli henkilö, jolla on ylipainoa, mutta hyvä lihaskudoksen määrä, voikin olla terveempi kuin hoikka rasvainen henkilö. ”Laiha lihava” voi olla jopa hyvin lähellä esidiabeettista tilaa, joka johtaa lopulta diabeteksen puhkeamiseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Tämä artikkeli on Provitan Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssimateriaalista; Sisäeritys ja sukuelimet opintomoniste, tekijät Marketta Hoogesteger, Pia Rautio, Marja Ruuti, Susanna Juvonen

Haluatko lisätietoa luontaistuotealan koulutuksista?
Opiskele itsesi unelma-ammattiin luontaistuotealalle!

Lisätietoa saat tästä: www.provitakoulutus.fi