Adaptogeenit tunnetaan myös useilla muilla nimillä: ejuvinating herbs, qi tonics, tonic herbs, rasayanas tai restoratives. Suomenkielisessä kirjallisuudessa termi toonikumi on suhteellisen yleisesti adaptogeeneistä käytetty nimitys. Tämän kategorian kasvit normalisoivat elimistön toimintaa ilman haitallisia sivuvaikutuksia.
Lukuisat lääkinnälliset sienet, kuten pakuri, lakkakääpä ja kiinanloisikka kuuluvat klassisten adaptogeenien joukkoon tasapainottamalla kehon useita eri toimintoja ilman yhtä spesifistä toimintamekanismia.
Tieto adaptogeeneistä ulottuu aina tuhansien vuosien päähän Intiaan ja Kiinaan, mutta termi ”adaptogeeni” juontaa juurensa selkeämmin vuoteen 1947, ja Neuvostoliittolaiseen lääkäriin ja tutkijaan, Nikolai Lazareviin. Lazarev valmistui lääkäriksi vuonna 1928 ja hänen ensimmäinen laajempi tutkimusaiheensa liittyi teollisuuskemikaaleihin, joiden käyttö oli tuolloin räjähdysmäisessä kasvussa. Toisen maailmansodan aikana Lazareville annettiin tehtäväksi tutkia sotilaskäyttöön mahdollisesti soveltuvia huumaavia stimulantteja (mm. amfetamiini, kokaiini). Lazarev ei kuitenkaan ollut tyytyväinen näiden aineiden tarjoamiin lyhyen aikavälin euforisiin vaikutuksiin, joita seurasi yleensä pitkä masennusvaihe, riippuvuus ja vakavia terveyshaittoja.
Sodan jälkeen Lazarev lähtikin etsimään aineita, joilla voidaan parantaa ihmisten terveyttä ja suorituskykyä pidemällä aikavälillä ilman riippuvuutta ja negatiivisia sivuvaikutuksia. Tuolloin otettiin käyttöön ensimmäisen kerran käsite adaptogeeni, joka tämänhetkisen määritelmän mukaan tarkoittaa substanssia, joka lisää kehon kykyä vastustaa fyysistä, emotionaalista ja biologista stressiä sekä edesauttaa kehon normaalia toimintaa. Adaptogeenit ovat uniikkeja ja eroavat muista ruoka-aineista tai yrteistä siinä, että ne kykenevät tasapainottamaan kehon hormonitoimintaa ja moduloimaan immuunijärjestelmää – tukien näin kehon homeostaasia.
Jokaisella kehon elimellä ja järjestelmällä on oma optimitasonsa. Sairaustapauksissa elimistö toimii tämän optimitason ulkopuolella tai tasapainoa ei ole ollenkaan. Adaptogeenit vaikuttavat elimistön tarpeiden mukaan ja niillä on keskeinen efekti etenkin hermoston ja immuniteetin toiminnan kannalta.
Vuonna 1958 Brekhman ja Dardymov, kaksi venäläistä lääkäriä alkoivat rakentaa adaptogeenin määritelmää ja päätyivät toteamaan: ”Adaptogeenin täytyy olla vaaraton ja aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriöitä elimistön fysiologisiin toimintoihin ja sillä on oltava yleisluontoinen sekä yleensä normalisoiva vaikutus riippumatta patologisesta tilasta.” Vuonna 2002 tutkijat Singh, Hoette ja Miller totesivat adaptogeenin olevan “substanssi joka lisää kehon kykyä sopeutua sisäiseen ja ulkoiseen stressiin, vahvistamalla immuunijärjestelmän, hermoston ja eri rauhasten toimintaa.
Adaptogeenit lisäävät eri organismien vastustuskykyä stressiin, sairauksiin ja ympäristöön sekä normalisoivat ja tehostavat aineenvaihdunnan toimintaa. Perinteisimpiä ja eniten tutkittuja adaptogeenisia kasveja ovat mm. ruusujuuri (Rhodiola rosea), venäjänjuuri (Eleutherococcus senticosus) ja palsamiköynnös (Schisandra chinensis). Tämän jälkeen samaan kategoriaan on luettu myös kymmeniä muita kasveja ja sieniä, joiden vaikutus ja kyky säädellä ihmiselimistön toimintaa on hyvin samanlainen.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja