Adaptogeenit, osa 2/2

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta. Artikkeli on toinen osa artikkelisarjasta. Lue ensimmäinen osa tästä.

Ruusujuuri (Rhodiola rosea) sopii mainiosti käytettäväksi yhdessä pakurin kanssa. Ruusujuuri on maksaruohokasvien heimoon (Crassulaceae) kuuluva klassinen adaptogeeni. Vaikka nimi viittaa ruusuun, ei ruusujuuri ole sukua ruusukasveille (Rosaceae).

Olen itse käyttänyt adaptogeeneista usein seuraavaa analogia fyysiseen harjoitteluun viitaten.

Adaptogeenit ovat yrttejä, jotka vievät sisäelimesi kuntosalille harjoittelemaan järkevästi ja monipuolisesti tekemällä riittävän kevyitä, mutta pitkällä aikavälillä kehittäviä harjoituksia. Näiden kasvien avulla voit tehdä ”treenin” vaikka joka päivä, kun taas voimakkat ja epätasapainottavammat rohdoskasvit laittavat elimistösi tekemään maksimisarjaa syväkyykkyjä heti ensimmäisessä harjoituksessa. Tämä ei ole varsinkaan pitkässä juoksussa tasapainoinen tai viisas tapa kohdella kehoaan, jonka vuoksi voimakkaita rohdoskasveja käytetään aina kuuriluontoisemmin.

Useista lääkinnällisistä sienistä on niiden vaikutuksiin viitaten käytetty adaptogeeni-ilmaisun lisksi myös termiä ”immunostimulantti” tai ”immunomodulaattori.” Jälkimmäisen termin alle luokitellut rohdoskasvit toimivat pääasiassa lisäämällä makrofagien aktiivisuutta. Makrofagit (makro = suuri, fagi = syöjä) ovat valkosoluja, jotka ”syövät” elimistössämme haitallisia patogeenejä kuten bakteereja, virusten infektoimia soluja ja haitallisia hiivoja. Makrofagit ovat osa kehomme ensisijaista suojakilpeä, jonka tehtävänä on pitää haitalliset patogeenit poissa kehostamme.

Nykyisten tutkimusten valossa tiedämme, että ainakin kiinanloisikka (Ophiocordyceps sinensis), muutamat siitakesienistä eristetyt uutteet (Lentinaani, LEM) sekä silkkivyökäävästä (Trametes versicolor) eristetyt, proteiineihin kiinnittyneiden polysakkaridien uutokset (PSK, PSP) kykenevät stimuloimaan makrofagien tuotantoa ja tehostamaan immuniteettiamme eri bakteereja ja viruksia vastaan. Lääkinnällisten sienten lisäksi mm. kaunopunahattu (Echinea purpurea), avantouinti ja oikeanlainen liikunta stimuloivat immuniteetin toimintaa.

Immuniteettia säätelevillä lääkinnällisillä sienillä ja monilla perinteisimmistä rohdoskasveista on todettu olevan mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä, jotka saattavat selittää niiden samankaltaisia vaikutusmekanismeja. Esimerkiksi monien lääkinnällisten sienten sisältämällä germaniumilla on todettu vastustuskykyämme sääteleviä ominaisuuksia. Laajoissa kiinalaisen lääketieteen käytetyimpiä rohdoskasveja tutkineissa analyyseissä tunnetuimmista lääkekasveista, kuten lakkakäävästä ja ginsengistä (Panax ginseng) löydettiin selkeästi muita korkeampia pitoisuuksia germaniumia. Immuniteettia vahvistavilla adaptogeeneilla on ollut vahva rooli varsinkin Kiinassa, jossa lääkkeiden ja ruokien ero on huomattavasti länsimaita häilyvämpää. Tutkimukset ovat osoittaneet lakkakäävän (Ganoderma lucidum) lisäävän luuytimen kantasolujen tuotantoa.

Monet lääkinnälliset sienet nähdään huomattavan syvällä tasolla immuunijärjestelmämme toimintaa tukevina rohdoksina, joista hyvänä esimerkkinä mieleeni nousee tutkimus, jossa lapsille syötettiin sädehoitojen aikana immuniteettia tukevia rohdoskasveja, kuten punahattu-uutetta. Tavoitteena oli ylläpitää verenkierrossa riittävä valkosolujen määrä ja tukea lasten immuniteetin toimintaa rankkojen hoitojen yhteydessä. Kasveilla saatiin kuitenkin aikaiseksi vain lyhytaikaista valkosolujen määrän lisääntymistä, jonka jälkeen arvot laskivat takaisin toivottua matalemmalle tasolle. Lopulta analyyseissä todettiin, ettei heidän kehollaan ollut yksinkertaisesti kapasiteettia luoda lisää valkosoluja, koska luuytimen ”raaka- ainevarastot” olivat niin vähissä. Perustavanlaatuisesti immuniteettia rakentavien rohdoskasvien muutaman viikon käytön jälkeen tilanne kuitenkin muuttui ja valkosolujen määrä saatiin nostettua halutulle tasolle.

”Tavallinen monipuolinen ruokavalio” ei nykyisten pitkälle jalostettujen kasvilajikkeiden ja vähemmän laatukeskeisen ruoantuotannon valossa tarjoa elimistöllemme terapeuttisempia työkaluja, jotka löytyvät pelkkien proteiinimäärien, kaloreiden ja muutamien vitamiinien pyörittelyn sijaan alkuperäisempien ja voimakkaampien kasvien palauttamisesta osaksi päivittäistä ruokavaliota. Suurin yksittäinen puutos länsimaisen ihmisen ruokavaliossa on mielestäni poikkeuksetta aidosti voimakkaampien värien ja makujen määrä osana päivittäisiä valintoja.

Terveys löytyy lähtökohtaisesti lähempää lähimetsän nokkosta, mustikkaa ja pakuria, kuin lähimarketin 30 kertaa makeammaksi jalostettua, siemenetömtä, torjunta-aineilla kyllästettyä, kaasulla kypsytettyjä – näennäisen terveellistä ja luonnollista hedelmää. Puhumattakaan pitkälle prosessoiduista eineksistä ja elimistöämme hiljaa sisältä tuhoavista ”elintarvikkeista”.

Pyri lisäämään ruokavalioosi etenkin käyttökelpoisia kasveja, joiden oma immuniteetti on niin vahva, että ne kasvavat luontaisesti ilman torjunta-aineita.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

Terveyssivut

Jaakko Halmetoja

Post Detail