Pakuri ja öljyuutteet

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.

Pakuria voi uuttaa veden ja alkoholin lisäksi kotona helposti myös erilaisiin öljyihin. Tällaisia uutoksia voi hyödyntää hyvin sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Käytännössä kaikki rohdoskasvit sisältävät sekä vesiliukoisia että rasvaliukoisia yhdisteitä, joilla on omat uniikit ominaisuutensa. Tämä on ymmärretty yrttilääkinnässä pitkään ja pakuria on useiden muiden rohdosten tapaan uutettu veden lisäksi alkoholissa erilaisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Öljy toimii alkoholin tapaan, liuottaen pakurista itseensä arvokkaita rasvaliukoisia yhdisteitä kuten betuliinia, melaniinia ja steroleja, jotka eivät liukene veteen keittämisen yhteydessä.

Vuosien saatossa yksi keskeisimmistä saamastani palautteista johon aloin pakurin kohdalla kiinnittää huomiota, oli kymmenien ja jälleen kymmenien ihmisten raportoima vaikutus ihon kunnon parantumisesta pakuriteen säännöllisen hörppimisen seurauksena. Osa ihmisistä oli saanut apua atoopiseen ihottumaan, osa psoriasikseen tai akneen. Huikeimmat palautteet sain aikanaan vitiligosta eli valkopälvistä kärsineiltä ihmisiltä, joiden ihon valkoisiin pigmenttivirheisiin oli lähtenyt muodostumaan tummia väripigmenttejä. Seurasin myös mielenkiinnolla parhaan ystäväni kanssa muutaman vuoden ajan hänen kämmenselällään olleen vaalean pigmenttivirheen ”kasvamista umpeen”, massiivisen pakuriteen päivittäisen nauttimisen seurauksena.

Kun muutama iäkkäämpi ihminen raportoi minulle useiden luomien ”tippumisesta pois” eri puolilta kehoa, muutaman viikon pakuriteekuurin jälkeen, aloin todella kiinnostua pakurin yhteydestä ihosairauksiin ja ihon eri toimintamekanismeihin.

Kirjallisuudessa kerrotaan pakurin potentiaalisista ominaisuuksista mm. psoriasiksen hoidossa jo 50-luvulla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa, mutta pohdin pitkään eri hypoteeseja vaikutusmekanismien taustalla. Veteen keitettynä pakurista ei nimittäin liukene juurikaan ihon kunnon kannalta loogisesti aktiivisimpia yhdisteitä kuten betuliinihappoa tai melaniinia. Näitä yhdisteitä on käytetty erikseen menestyksekkäästi ihon tulehdustilojen hoidossa ja pakurikäävän mielenkiintoinen melaniinikompleksi, voisi ainakin teoreettisesti selittää ihon väripigmenttien rakentumisen, esimerkiksi ihon orvaskeden melanosyyttien määrää tai toimintaa aktivoivan vaikutuksen kautta.

Itse olen kuitenkin suhteellisen vakuuttunut monen ihosairauden aidon syntysyyn juontavan juurensa immuniteetin epätasapainotilaan, joka taas oireilee erilaisten tulehdusten ja kutinoiden kautta iholla. Monet tutkijat uskovatkin esimerkiksi psoriasiksen ja vitiligon olevan autoimmuunisairauksia. Immuniteetin säätelyyn tutkitusti terapeuttiset ja vesiliukoiset beetaglukaanit ovat vahvasti läsnä pakuriteessä. Tämä saattaisi osaltaan selittää pakuriteen ihosairauksia rauhoittavia vaikutusmekanismeja.

Kesällä 2012 vierailin lääkekasvien opintomatkalla Venäjällä, jossa keskustelin yrttilääkintään erikoistuneen neurologin, Ljudmila Rumjantseva-Enkovaaran kanssa pakurin perinteisistä käyttötavoista, pyrkimyksenäni kartoittaa onko pakuria perinteisesti koskaan uutettu öljyyn ja höydynnetty ulkoisesti ihon ongelma-alueille. Ljudmia ei ollut kuullut vastaavasta käytöstä kansanlääkinnässä, mutta vastaavan öljyuutteen valmistamiseen lanoliini olisi hänen mukaansa paras pohjaöljy, sen poikkeuksellisen tehokkaiden imeytymisominaisuuksien vuoksi. Jopa lanoliinia parempana vaihtoehtona toimisi keltainen siansuolirasva.

Sian suoliston rasvakerrosten fileeraamisen sijaan olen itse pitkään eksperimentoinut pakurin uuttamista erilaisiin kasviöljyihin ja hyödyntänyt kauniin värin omaavaa öljyuutosta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Teollisesti erilaisia öljyuutoksia on mahdollista tehdä hiilidioksidia hyödyntäen, mutta uskon että harvalla tämän kirjan lukijoista on vastaavaa välineistöä käytössään, joten pyrin jakamaan seuraavilla sivuilla hieman maanläheisempiä ja käytännöllisempiä reseptejä.

Lopuksi haluan todeta, että pakurista valmistettuja öljyuutoksia löytyy maailmanlaajuisesti markkinoilta suhteellisen vähän (vain muutamia tuotteita – lähinnä Aasiassa ja Venäjällä), eikä kirjallisuudesta löydy tarkempia tutkimuksia aiheesta. Minusta olisi erittäin mielenkiintoista kuulla tulevaisuudessa lisää palautetta mahdollisia kokemuksista ja havainnoista, joita tämän kirjan lukijat aiheen tiimoilta tekevät.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja