Suomessa kääpiä on käytetty satoja vuosia mm. sytykkeinä, neulatyynyinä, väriaineiden lähteinä sekä ravintona ja lääkkeenä. Kääpien käyttötavat ovatkin huomattavan moninaisia ja esimerkiksi isoista pakureista on koverrettu Pohjois-Lapissa kaikupohjia shamaanirummuille, joiden päälle on pingotettu poronnahasta valmistettu kalvo. Varhaisin toistaiseksi löytämäni kirjallinen maininta pakurin suomalaisesta käyttöhistoriasta löytyy 1800-luvun loppupuolelta:
”Synkeällä sydämellä läksi Juhani etsimään kadonnutta veljeänsä, käyskeli avaralta ympäri metsiä huudellen häntä nimeltä. Kohtasi erään mäen alla Taula-Matin, joka kirves kourassa, etsiskeli kääpiä ja pakurimöhkäleitä, joilla jo olikin täyttänyt paitansa mahan ja poven.”
– Aleksis Kivi, Seitsemän Veljestä (1873)
Arvoitukseksi jää onko pakuria käytetty tuolloin taulakäävän tapaan vain sytykkeenä vai onko pakuria osattu hyödyntää myös lääkkeellisiin tarkoituksiin. Venäjällä 1600-luvulta lähtien karttuneen käyttöhistorian valossa on toisaalta erittäin mahdollista, että tieto pakuriteen valmistamisesta ja lääkinnällisistä vaikutuksista olisi tunnettu Suomessa jo tuolloin. Kauppatilastojen mukaan sieniä on viety Suomesta Venäjälle jo vuodesta 1860 lähtien. Venäjältä Suomeen tuotiin ainakin suolattuja ja marinoituja tatteja, myöhemmin myös muita sieniä.
Suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori U. T. Sirelius mainitsee pakurin käytöstä 1900-luvun alussa kirjoissaan Suomen kansanomaista kulttuuria I–II (1919–1921). Vienan Karjalassa pakurista on käytetty nimiä päivännäkemätön sekä umpipahkainen.
Kansanlääkinnässä samantapaisten ilmiöiden (mm. samanväristen esineiden) luultiin olevan eräänlaisessa sympateettisessa suhteessa toisiinsa ja tällaisina myös vaikuttavan toisiinsa. Pakuria käytettiin kansanlääkinnässä painelemalla sitä kasvaimen päälle. Tämän avulla taudin luultiin häviävän ruumiista.
”Tehoisimmat pahkat kasvoivat kasvannaisten tapaan irrallaan koivun tai lepän kuoron alla. No oli, jos mieli niiden säilyttää voimansa, veitsettä irroitettava ja pimeässä pidettävä; missään tapauksessa niitä ei ollut käsin kosketeltava. Ne suojelivat myös kantajaansa kateelta ja vihamiehen pahoilta aikeilta.”
Paineltaessa sanottiin:
”Painu pahka, elä paisu, keskeä kivuttomaksi, alta aivan terveeksi. Puuhun puhkat, maahan pahkat, ei ihoon ihmisraukan, karvoin kavon tekemän”
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja