Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Vatsa kuntoon kirjasta.
Pii on ihmiselle välttämätön hivenaine. Kansanlääkinnässä piidioksidin käytöllä on pitkät perinteet. Lääketieteen käyttöön piidioksidi tuli jo 1900-luvun alussa. Bakteerien keksijä, historiallinen tutkijakuuluisuus Louis Pasteur on profeetallisesti todennut, että piihappo tulee näyttelemään suurta ja merkittävää osaa hoidossa. Hänen kannanottonsa oli ensimmäinen näyttö siitä, että piillä voi olla elimistölle välttämätön biologinen tehtävä. Eräs merkittävimmistä hivenainetutkijoista, Walter Mertz, on vuonna 1979 todennut, että teollistuneissa yhdyskunnissa hivenaineiden saanti ja pitoisuudet ravinnosta ja ympäristöstä ovat heikentyneet 1900-luvulla, ja epäluonnollisten muutosten odotetaan jatkuvan.
Piitä on maapallon kuorikerroksessa runsaasti. Se on hapen kanssa yleisin maakuoren alkuaine: sitä on noin 28 %. Tunnetuin piiyhdiste lienee kvartsi. Kortteet sisältävät tunnetusti paljon piitä.
Jopa puolet peltokorteen tuhkasta voi olla piitä. Ruohossa ja heinissä sitä voi olla 3–4 % kuivapainosta. Suurina määrinä siitä ei ole ihmiselle muuta haittaa kuin hampaiden normaalia nopeampi kuluminen. Juomavedessä piitä on liuenneena.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Vatsa kuntoon -pokkari tästä!
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola