Yksilölliset D-vitamiinin tarpeet

Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Vatsa kuntoon kirjasta.

Suhteellisen harva elintarvike sisältää D-vitamiinia. Vuosikymmenien ajan ruokalusikallinen (15 ml) kalanmaksaöljyä on sisältänyt 15 μg D-vitamiinia. Markkinoille tulleissa valmisteissa D- ja A-vitamiinimääriä on vähennetty kolmasosaan. Rasvainen kala sisältää jonkin verran D-vitamiinia. Maito ja eräät elintarviketeollisuuden tuotteet, joita on rikastettu D-vitamiinilla, ovat vain vähäinen lähde. Voi sisältää pieniä määriä D-vitamiinia. Munankeltuainen sisältää D-vitamiinia jonkin verran.

Suositeltu päivätarve (RDA) on pitkään ollut vain 5–10 μg (200–400 KY). Riskiryhmissä oleville henkilöille nykyään suositellaan moninkertaisia määriä. Matalat farmakologiset annokset ovat 10–50 μg eli 400–2 000 KY / päivä ja tehokkaat farmakologiset annokset ovat 50–150 μg tai 2 000–6 000 KY/ päivä. Periaatteessa tarvittaisiin pienempiä vitamiinilisiä silloin, kun päivittäin ollaan auringonvalossa. Täällä Pohjolassa tarvitaan enemmän D-vitamiinia talvikuukausina. Tavallisesti riittää muutama sata KY:tä D-vitamiinia/päivä.

Jos auringonvalon saanti on vähäistä, turskanmaksaöljy on paras D-vitamiinilisä. Ruokalusikallinen antaa matalan farmakologisen annoksen (15 μg/600 KY). Se sisältää myös A-vitamiinia ja tyydyttää myös omega-3-sarjan rasvahappojen päivittäisen tarpeen. D-vitamiini on parasta ottaa kuten muutkin rasvaliukoiset vitamiinit, rasvalisän kera kuten eläinlesitiiniuute, kylmäpuristettu pellavansiemenöljy, voi, juusto tai maitotuotteet. Kalanmaksaöljy itsessään sisältää D-vitamiinin imeytymiselle tärkeän rasvalisän. Kesälläkään ei ole aihetta keskeyttää kalanmaksaöljyn käyttöä.

Yliannoksen pelko on melko turha. D-vitamiini on hyvin siedetty ja turvallinen aine. Käytettäessä korkeintaan 50 μg:n päivittäistä annosta ympärivuotisesti, ei aikuisilla yliannostelun mahdollisuutta käytännössä ole. Lapsilla suurinta suositeltavaa saantimäärää pidetään 25 μg vuorokaudessa.

D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta. Jotta puutostilan olemassaolo ja vaikeusaste selvitettäisiin, tulisi mittauttaa henkilökohtainen D-vitamiinitase. Uusissa D-vitamiinitutkimuksissa esitetään vaihtelevan suuruisia lääkeannoksia. Suositukset voivat olla jopa satoja mikrogrammoja päivässä. Korkeat annokset eivät yleensä aiheuta sivuoireita. Hoitoa tulee kuitenkin seurata D-vitamiinimittauksilla. Kun lääkäri määrää potilaalleen korkeita farmakologisia annoksia, tarvitaan yleensä tarkka seuranta vastaanotoilla ja seurantamittauksia veren seerumista 2–3 kertaa vuodessa.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Vatsa kuntoon -pokkari tästä!

Tilaa tästä!

Terveyssivut

Kaarlo Jaakkola

Post Detail